Sosiaalibarometri 2007

Kelan toimistoilta pyydettiin arvioita asiakaspalvelun eri osa-alueiden, kuten tiedottamisen ja neuvonnan, toimivuudesta. Organisaatioiden toiminta-alueiden tilannetta kartoitettiin tiedustelemalla kuntien voimavarojen riittävyyttä palvelujen (muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen) tuottamiseen sekä väestön hyvinvoinnin kokonaistilannetta. Lisäksi organisaatioiden omaa tilannetta pyydettiin arvioimaan esimerkiksi siten, miten organisaatiossa ilmenee muutosta, kuten toimintojen laajentamista tai supistamista ja onko muutos vaikutukseltaan negatiivista tai positiivista.

Sosiaalitoimelta kysyttiin vielä miten erilaiset näkökulmat, kuten sosiaali-, terveys- ja elinkeinopolitiikka, painottuvat kunnan päätöksenteossa nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa. Seuraavaksi kartoitettiin hyvinvointia tuottavia tahoja ja hyvinvointiin liittyvän yhteistyön eri muotoja. Vastaajilta kysyttiin millaisena he näkevät eri tahojen, kuten omatoimisuuden, perheen, ystävien sekä eri järjestöjen ja organisaatioiden kuten Kelan tai kunnan sosiaalitoimen nykyisen ja tulevan merkityksen hyvinvoinnin toteuttamisessa.

Vastaajilta kysyttiin myös, onko joidenkin väestöryhmien hyvinvoinnin tila kehittynyt myönteisesti tai heikentynyt toiminta-alueella ja mikäli muutosta on havaittu, vastaajia pyydettiin tarkentamaan mistä väestöryhmistä oli kyse ja miksi tilanteeseen on päädytty. Seuraavaksi vastaajilta tiedusteltiin usean tahon yhteistoimintaan perustuvissa toimintamuodoissa mukana olemisesta. Tällaisia yhteistoimintaan perustuvia toimintoja ovat esimerkiksi yhteispalvelupiste ja työvoiman palvelukeskus.

Lisäksi kysyttiin näiden toimintojen puutteista ja vahvuuksista omalla toiminta-alueella. Yhteistyön toteutumisesta kysyttiin lisäksi pyytämällä arviota yhteistyön toimivuudesta eri tahojen, kuten työvoimatoimiston, nuorisotoimen, poliisin sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen, kanssa. Sosiaalitoimen johtajat saivat määritellä tarkemmin miten yksittäisiä palveluita, kuten päihdehuollon laitospalveluita, vanhusten ruokapalveluita tai erityispäivähoitoa, tuotetaan itse tai yhteistyössä esimerkiksi toisen kunnan kanssa tai ostopalveluna ulkopuolisilta tahoilta hankkimalla.

Muuttuvista palvelurakenteista ja ehkäisevästä työstä kysyttiin riippuen vastaajan taustaorganisaatiosta. Työvoimatoimiston edustajilta kysyttiin muun muassa arviota palvelurakenneuudistuksen vaikutuksista. Heitä pyydettiin lisäksi arvioimaan sellaisten työttömien työnhakijoiden tilannetta, jotka eivät ole työhallinnon keinoin työllistettävissä.

Sosiaalitoimen ja terveyskeskuksen edustajilta kysyttiin oman organisaation toimesta kilpailutettujen palvelujen tilannetta, eli onko palveluita kilpailutettu ja jos on, niin mitä ja miksi. Sosiaalitoimen johtajia lukuun ottamatta kaikilta vastaajilta kysyttiin varhaisesta puuttumisesta työttömien tilanteeseen. Kysyttiin, miten työttömien terveyteen ja työkykyyn liittyviin ongelmiin reagoidaan, miten tilanteeseen tulisi puuttua sekä kenen tai keiden tulisi ensisijaisesti lähteä ratkaisemaan näitä ongelmia.

Lopuksi sosiaalitoimen, Kelan sekä työvoimatoimiston edustajilta kysyttiin vielä universalismin periaatteen kestävyydestä, Suomessa harjoitettavan sosiaalipolitiikan toteuttamisesta sekä heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanteen kohentamiseksi tehtävien toimien tärkeydestä, kuten perustulon toteuttamisesta, asumistukien tason korottamisesta sekä ruuan arvolisäveron alentamisesta. Terveyskeskusten edustajilta kysyttiin kokemuksia Suomessa harjoitetusta terveyspolitiikasta.

Taustamuuttujina olivat vastaajan organisaatio, vastuualue, koulutustausta sekä alueen kuntaryhmitys.